Gigantic Paw´s -kennel

Aloitellaanpa tänne nyt tätä tiineyspäiväkirjaa, vaikka eihän sitä vielä tiedä, että onko niitä puppeja edes tulossa :happy: . Toivottavasti tästä on iloa kuitenkin niille, jotka odottavat pentuja yhtä innolla kuin mekin. En kirjoittele tätä kovin vakavalla mielellä, että toivottavasti tätä ei liian vakavasti otetakaan 😉 Kirjoitan vain mielelläni ja jos voin tämän innon ja ilon toisille jakaa, niin minusta se on kiva. Pentujen äitinähän on meidän rakas ilon Pisaramme ja isänä ihana Andrew Itävallasta. Andrewn kasvattaja odottaa pentuja yhtä innolla kuin mekin ja tätä arvostan todella paljon. Andrew asuu isossa koiralaumassa perheenjäsenenä… tämä kertoo paljon tämän ihanan pojan luonteesta :love: . Kävimme Pisaran kanssa Turussa laittamassa pienet  ”perämoottorityypit” alulleen. Toivottavasti jotkut niistä voittaa kilpa-ajon ja pieniä samettikuonoja tuhisisi laatikossa lokakuun alussa… Tästä se sit lähtee: Jokaisen alkavan tiineysviikon viikko päiväystä napsauttamalla pääset katsomaan tiineyskalenteria, jossa kerrotaan tiineyden vaiheista koiralla 🙂

4.8.2011 (3. päivä –0-1 vk) Pisara on todella hellyyden kipeä ja väsynyt. Jos tyttö ei vaadi kuoputtamaan itseään tai nuku, niin se syö 😀 Tytöllä on hirveä nälkä, koko ajan. Tässä todiste aineistoa, että ruokaa saa kyllä 😉 (kuva on huonolaatuinen, kun nappasin sen nopeasti sillä tuo sämpylä ei kauan suupielessä viihtynyt :shout:)

7.8.2011 (6. päivä)

Krooh, pyyh… tämä on Pisaran elämää nykyään . Ei edes karvapäivät kiinnostaneet Pisaraa väsymykseltä niin paljon, että muutamaa haukkua lukuunottamatta veti kuistilla hirsiä tietämättä missä mennään. Äsken taas yllätin tytön kuistilta nukkumasta ketarat pystyssä selällään -ainakin hän onnellinen ja rentoutunut ja jos pentuja on tulossa, niin onnellisen äidin pennut on tasapainoisia sanotaan. Rapsuja vaatii koko valveilla olo ajan nuolemalla meitä niin kiihkeään, että tuntuu kuin nahka lähtisi irti. Pakko rapsuttaa ei mikään tyhmä tyttö, tietää mistä narusta vetää. Ruokahalu kasvaa kasvamistaan… saas nähdä mennäänkö niin pitkälle kuin aikaisemmin narttujen kanssa, että loppujen lopuksi ovat alentuneet jo varastamaan ruokaa, mitä eivät normisti tee… Enkä minä tietenkään yhtään odota pentuja. Pentujen värinauhat on virkattu ja kolmea eri kokoa, niin ei tarvitse sitten hötkyillä kun on muutenkin sutinaa. Niin ja ystäväni Marja toi kassillisen pehmoleluja pennuille :love:

9.8.11 (8 pv – 1-2 vk) 11.8. (10 päivää) ”pöydällä on ihan varmasti jotain syötävää”

Tänään kun toiset kutsuivat Pisaraa leikkimään ulkona, tyttö katsoi heitä kuin halpaa makkaraa  ja vilahti piiloon kuistin alle. Meidän Pisara, joka on aina innokas leikkimään. Hani yritti sitkeään könytä Pisaran selässäkin ja tyttö vain seisoi paikoillaan, kuin olisi sanonut -mitä sä nyt okein meinaat ja Nuppu repi Pisaraa kaulakarvoista, niin tyttö vain katsoi tätä, että voisitko päästää irti… Eihän sitä nyt vauvat mahassa voi riehua 😉

Pisara sai juuri ruuan ja on sataprosenttisen varma, että hän ei  ole tänään saanut ruokaa 😀 Tyttö on päivän lepäillyt takakuistilla, siellä kun ei ole liian kuuma. Nyt sisälle tultuaan on vailla rapsuja, ruokaa, rapsuja ja ruokaa…

12.8.11 (11 päivä) Kieliposkella

”Tänään me käytiin mamman kans kaupoilla. Käytiin ostaan mulle ruokaa… kuulitteko -ruokaa!!! Mä olin niin väsynyt sen ruuanhaku reissun jälkeen, että nukahdin heti kuistille sinne päästyäni. :thirst: Nukuin siellä ruokailuun saakka ja sit yritin kovasti, että jälkiruokakin olis hyvä juttu… mutta ei. Nää ei ymmärrä, et nyt sitä evästä tarttee tosi paljon.

Mulla on hirveän kuuma, vaikka ihmiset valittaa,että niillä on kylmä. Sit ne nauraa mun kielelle, kun se roikkuu koko ajan poskella. Minkäs teet kun sitä kautta pitää jäähdytellä, ettei kuole kuumuuteen. Nyt mä meen taas nukkumaan, kun väsyttää niin hirveästi…”

14.8.11 (13 päivä)

”Orava on mun paras kaveri. Eilen mä innostuin sillä leikkimään ja mamma ihmetteli sitä suuresti. Heittelin sitä oravaa pitkin ja poikin ja juoksin sen sit kiinni. Se on kyl paras pehmolelu.”

15.8.11 (14 päivä)

”Tänään mä vähän siivosin. Nuolin oikein hartaudella tuon ruokapöydän alusen puhtaaksi, kun se on niin kovasti likainen. Ja mä kun ihan mielelläni osallistun siihen murujen siivoamiseen, niin mamma kehtasi valittaa, että lattia on tahmainen ja limainen. Ihan outo tyyppi toi mamma, mikään ei kelpaa. Muuten on tullutkin nukuttua ja käytyä vain ruokailemassa.

Mä kyl olen aina tykännyt kovasti ulkoilla ja nukkuakin ulkona, mutta nyt mamma sano; Mitä sä oikeet katot kuin halpaa makkaraa, kun ulos pitäis mennä. No tottakai mä katon… kuka hullu nyt ulos menis, kun sisälläkin voi nukkua :surprise: .”

15.8.11 (15 päivä -2-3 vk)

18.8.11 (17 päivä) ”Mulle sattu tänään vahinko. Pissasin matolle joka oli just eilen laitettu pesun jälkeen lattialle. Mamma ei kyllä juurikaan hymyillyt ja mäkin olin hieman häpeissäni. Mamma se vaan jaksoi jauhaa siitä matosta ja ihmetteli kuulemma, että mikä muhun on mennyt. Sit se muisti, että mun äiti pissaili sisälle silloin kun odotti mua ja mun sisaruksia. Nyt se taas kuvittelee, et siitä vois jotain päätellä ja mullahan oli vaan pissa hätä… sitäpaitsi ulkona sataakin… Nyt mä olen sit makoillut tuossa uunin edessä laatoilla ja kuorsaan kuulemma ihan ääneen. Miten voi kuorsata hiljaa… Mamma kyllä sanoi, että kun mulla on jotain merkkejä niin aikaisin, niin eihän sitä tiedä vaikka olen valeraskaana… mitähän sekin on. Noi ihmiset on kummia kun niiden pitää heti tietää kaikki. Kyllä nää asiat selviää sit myöhemminkin. Niitten kannattais elää niinkuin meidän koirien tässä hetkessä :coolsmile: .”

21.8.2011 (20 päivä) ”Kohta siitä onkin jo kolme viikkoa, kun me käytiin mamman ja noiden perheen tyttöjen kanssa siellä Turussa. Mulla sen kun ruokahalu vaan kasvaa… Nyt kuulemma makaan sillai kumman näköisesti ja istunkin. Musta on kiva, kun mun masua silitellään ja mua hellitään. Mamma sanoi, että mun naaman ilme on kuulemma venähtänyt samalla lailla, kun mun mummolla silloin kun se odotti pentuja. Minkäs sille mahtaa, kun väsymys painaa niin kovasti :thirst: . Kai sitä väsyneenä venähtää kaikkien naamat… Tänään mamma sanoi, että ihmettelee suuresti, jos mulla ei ole masussa vauvoja, kun mä olen muuttunut niin paljon nyt. Mun mielestä mä olen ihan sama Pisara ja mä en ymmärrä mistä vauvoista se puhuu :surprise: ”

24.8.2011 (23 päivä -3-4. vk) Nyt on Pisaran ”maitobaarin hanoissa” jotain huomattavissa :coolsmile: ovat tulleet hieman enempi esille, eivätkä enää ole pehmeät… Muuten elo jatkuu samana. Tilaan huomenna aamulla ensiviikolle ajan ultraan. Yritän saada sen torstai aamuksi. Muuten ei olis niin kiire, mutta on saatava ruokatilaus matkaan sen mukaan, että tarvitseeko tyttö erilaista ruokaa :happy:

26.8.2011 (25 päivä) Ultra on varattu ensiviikon keskiviikolle… peukut ja varpaat pystyyn -nyt!  Ilmoitan täällä heti sitten kun pystyn, että mikä oli tulos -kantavana vai tyhjä… Vielä ei jännitä kamalasti, mutta kyllä se jännitys tästä vielä kasvaa :burn:

31.8.2011 (30 päivä –4-5 vk) ”Tänään me käytiin mamman kanssa ultrassa. Se antoi mulle aamulla sämpylän aamupalaksi. Otin sen mukaan autoon matkaevääksi. Kun tultiin ultrasta, oli mun sämpylä pudonnutkin ulos autosta. Niinpä pidin kaiken varalta sitä suussa koko matkan kotiin saakka… Mamma hoki vähän väliä, että syö se… mutta mulla oli oikeastaan vähän huono olo, eikä käynyt syönti. No siellä ultrassa ei tapahtunut oikein mitään erikoista, että en ymmärrä miksi nuo ihmiset aina vauhkoaa siitä niin paljon. Seisoin paikoillani ja se täti laittoi kuulemma jonkin anturan siihen mun tissien väliin, jotka on hieman alkaneet roikkua :surprise:  Sitten se sanoi; Täällä näkyy, yksi, kaksi, kolme, neljä… ainakin  neljä ja on siellä varmaan enempikin. Mamma selitti sille, että mun maha on kuulemma laskeutunut rintakehän jatkoksi, että kyllä se ties, että siellä on pentuja. No mä nyt olen koko ajan tiennyt, että jotain erikoista siellä tapahtuu. Joskus kesken unenkin pitää vilkaista mahaa, kun siellä on omituista myllerrystä. Päivän paras uutinen oli se, että nyt mä saan kuulemma lisää ruokaa :happy: ”

2.9.2011 (32 päivä) Miks noi nauraa mulle, kun nukun mun jalan päällä… eihän noita pentuja voi litistää. Mamma sanoo, että mulla olis kuulemma aika pitkä aika vielä, että vielä ei kannattaisi nukkua jalkojen päällä kun ne puutuu :thirst: ”

6.9.2011 (36 päivä -5-6 vk) ”Mä kyllä epäilen vahvasti, että nuo ihmiset pimittää multa ruokaa :surprise:  .  Yritän kurkistella pöydille, että jos ne on sinne sen laittaneet. Nyt muka saan lisää ruokaa, mutta miksi se ei missään tunnu. Olen kuulemma lihonut ja en saisi kuulemma lihoa enempää, että synnytys ois mulle helpompi. Mutta kun on nälkä! Mamma istuu joka päivä ja nuo tytötkin välillä käsi mun masun päällä. Liikkeet eivät kuulemma vielä tunnu, mutta kyllä mä vaan ne huomaan. Ensi viikolla laitetaan kuulemma mulle jokin pentulaatikko missä mun pitäis niiden pentujen kanssa olla sen pari viikkoa ainankin. Mä kyllä luulen, että teen oman pesän tässä vähän myöhemmin tuonne ulos. Mamma kyllä sanoi, että sitä on muutkin yrittäneet, mutta laatikkoon ne kuulemma on sitten loppujen lopuksi syntyneet. Mun maha on kasvanut kivasti. Ihmiset veikkailee pentujen määrää. Veikkauksia on ollut 6-9 kaveria. Tyhmiä nuo on… sittenhän sen näkee montako sieltä syntyy. Mitä sitä nyt etukäteen arvailemaan”

9.9.2011 (39 päivä) ”Jihuu! Mamma kävi tänään hakemassa mulle lisää ruokaa ja vähän muillekin… mutta eritoten mulle tietenkin. Mä saan kuulemma ensi viikon alusta sit kolme kertaa päivässä ruuan, kun vauvat kasvaa, niin sit ei kuulemma mahdu niin paljon ruokaa – kaikkea nuo ihmiset kuvittelee -muhun ei muka mahdu ruokaa… Vähän mua kyllä närästelee välillä ja tulee hieman röyhtäiltyä, mutta ihmekös tuo, kun vatsa painaa. Maanantaina mamma antaa mulle kuulemma matokuurin… Sellainen tapa kuulemma on tässä vaiheessa. Olen ollut aika paljon nyt viimeaikoina sisällä… öisin haluaisin nukkua ulkona, mutta muuten tykkään nukkua sisällä. Seurailen siinä pötkötellessä sitten mamman touhuja syrjäsilmällä :coolsmile: ”

13.9.11 (43 pv –6-7 vk) ”Hei kaikki taas. Mä olen alkanut nyt paisua lisää… meinaa olla hieman lääh, puuh välillä, kun tuo masu lämmittää. Mamma sanoo, ettei tuo mun masu nyt niin iso ole, mutta minusta se on jo kyllä aika iso. Eilen sain matokuurin ja sunnuntaina pojat asensi mulle ja mun pupeille sen pesän, johon mamma haluis mun tekevän nää pupet. Se ei kyllä ole kovin hieno vielä, kun mamma laittoi sinne vaan pari karvapeitettä ja sanoi, että ei sitä kannata laittaa vielä valmiiksi ettei likaannu suotta. No joo, mä olen kyllä käynytkin sitä välillä aina mittelöimässä, kun tulen  ulkoa, niin onhan sinne joku hiekanmurunen voinut mennäkin. Mamma on selaillut netistä kuulemma jotain alustoja sinne laatikkoon. Ne on kuulemma hyviä noi jotkut vet bedit, kun ne tuntuu pintakuivalta koko ajan ja saa pestä 95 asteessa. Tietenkin mun pupeille pitää ollakin parasta! Sit se meinas tilata puruluita ja lisää leluja :surprise:  ja synnytyksen ajaksi jotain alustoja, jotka imee kuulemma niin hyvin nesteitä… kaikkea kanssa sanon mä. Jos saisin tehdä nää pupet tuonne ulos, jonne meinaan tehdä kuitenkin sen perinteisen hiekkamontun, niin ei tarttis mitään tuollaisia alustoja… Mamma oli tilannut jo eläinlääkäriltä pupeille matokuurit ja kuulemma varalta äidinmaidonkorviketta, vaikka en ymmärrä, että mitä se sillä tekee… mun tissithän on jo nyt paksummat, kun aiemmin… Mamma lupas, et se laittaa sit tuosta pentulaatikosta kuvan, kun laittaa sinne oikeet alustat ja mä yritän sit poseerata teille siellä laatikossa, jos maltan.” Masun vuoksi Pisara on kehittänyt tällaisen nukkuma-asennon 🙂

16.9.11 (46 päivä) ”Voi vitsi, että alkaa olla paksu olo. Vielä mä jaksan kyllä liikkua sutjakasti, mutta mamma taas tänä aamuna kokeili, että olenko mä lihonut, mutta kyllä se kuulemma mahasta johtuu, että näytän niin pullerolta, kun masu on levinnyt sivuille. Masu on laskeutunut myös jalkojen välistä, et vähän vaikea välillä istua… pitää istua sillai jalat levällään. Tänään mamma käy sit hakemassa mun muksuille altaan, että pääsevät veteen tutustelemaan sitten ihan pieninä, kun alkavat liikkua ja matokuurit, sekä kuulemma jotkin maidonkorvikkeet varalle. Musta kyllä tuntuu, että mun tisut on jo nyt vähän paksummat, että tuskinpa tässä mitään korvikkeita tarvitaan, mutta mamma vakuutti, että kyllä niitä on hyvä olla varulta. Mamma käy hakemassa myös mulle lisää ruokaa, yeah! Sapuska on aina tervetullutta, vaikka tänä aamuna mulla meinas kyllä olla hieman sulatusongelmia ja tuli epänaisellisia röyhtejä, mutta kai nyt kaikki sen tällä hetkellä ymmärtää…”

19.9.11 (49 pv 7-8 vk) ”Se olis nyt kuulemma 8 tiineysviikko alkanut ja siltä se tuntuukin. Istua pitää varoen ja maatekin pitää alkaa varoen ja vähän tulee kompasteltua välillä jalkoihin. Mamma sanoo, että mä olen melko muhku -ihan niinkuin en sitä itse huomais :thirst: Tänään aamulla iski sit eka pahaolo. Söin satsin siipiä ja sit pitikin yökätä ne ruokailutilan matolle… Mamma sanoi, ettei haittaa… mua haittas -mun ruoka, tosin en kyllä halunnut syödä sitä siitä matolta enää. Mamma antoikin mulle vähän vähemmän siipiä kaksi kertaa ja sit olikin ihan hyvä olla. Eilen mamma laittoi mun turkkia ja mulla meinas kyllä olla aika tuskainen olo. En olis enää jaksanut seisoa kovin kauan ja halusin maate… sit mamma joutuikin laittaan mun turkkia parissa erässä, et mä jaksoin. Mä olen saanut nukkua kuistilla yöt, kun on ollut niin kuuma. Nyt mamma on pakottanut mut osaksi yötä jo sisälle, mutta mua pissattaa niin usein, että mamma on sit päästänyt mut yölläkin ulos ja olen halunnut jäädä sinne nukkumaankin. Ensi viikolla, en kuulemma saa enää tiistaista lähtien nukkua ulkona, kun synnytys lähenee… Mamma tuossa päivitteli, että alkaa taas se yöramppaus… mitä se nyt valittelee, kun mullahan se tukala olo on, kun en saa nukkua ulkona ja pissattaakin yhtenään, kun masu painaa. Ja sit kuulemma viikonlopulla aloitellaan lämpöjen mittauskin…  yök, ei mitenkään kivaa, mutta mä kestän sen kuin nainen. Alotin muuten pesän rakennuksen jo tuonne takapihalle :coolsmile:  siellä on hyvä montun alku niin kyl mä voin nukkua ihan hyvin ulkona ja tehdä pennutkin tuonne mun rakentamaan pesään” Pisara 49 päivää

21.9.11 (51 päivää) Maitobaari valmistautuu työhönsä, mahan pulleutta on vaikea saada kuviin näkyviin, mutta melko laiva tuo pissis jo on :surprise: Vauvat myllertää niin, että jo kädelle ne tuntee… Toinen liikkuu jo hieman vaikeammin taas… mahan laskeutumista odottellessa, vaikka sitten alkaa se paine rakon suunnalla olla niin kova, että yhtä ulkona höntäämistä on elämä -onneksi sitä ei kuitenkaan kestä kauan 🙂

23.9.11 (53 päivä) No nyt se sit tapahtui… vatsa laskeutui. Eilen aamulla ei ollut enää jenkkakahvoja sivuilla vaan maha oli pudonnut alas. Tissit on täydemmät ja pennut touhuaa kovasti 🙂 viikko tai hieman reilu, niin pentujen pitäisi syntyä, jos menee samalla kaavalla kuin äitinsä 🙂 Mahti Masu…

25.9.11 (55 päivä)

Pisaran masussa on suurta myllerrystä ja tätä tekstiä napauttamalla pääsetkin katsomaan videota siitä. Video ei ole erityisen hyvälaatuinen, kun on kuvattu ikkunan läpi, tytön maatessa kuistilla ketarat kohti taivasta 🙂 Ns. Pisaran häntä laskeutui eilen, joten se yksi merkki siitä, että ollaan menossa loppua kohden eli Pisaran keho valmistuu synnytykseen 🙂

Odottavilta koira mammoilta mitataan lämpöä, jotta voidaan mahdollisesti siitä päätellä, että kaikki on hyvin tai onko synnytys lähenemässä. Loppuajastahan lämpö sitten laskee asteittain niin, että päivän alin lämpö laskee portaittain. Lämpö vaihtelee päivän eri aikoina. Joskus käy niin, että saadaan kiinni lämpö, joka käy alle 37 asteen ja kun lämpö lähtee nousemaan sieltä, niin synnytys käynnistyy.

Pisaran lähtölämpö oli tänään 38,35 astetta 🙂

26.9.11 (56 päivä)

Lämmöt klo 8.00 -38.00 astetta, klo 17.oo –37.9 astetta, klo 20.00 -37.99 astetta. Tyttö nukkuu paljon 🙂 ja ruoka maistuu edelleen kovasti. Syömisen tökkiminen kertoo usein synnytyksen lähestymisestä ja yleensä lopettavat syömisen hieman ennen synnytystä sekä alkavat tyhjentää 🙂

27.9.11 (57 päivä)

Olen ottanut Pisaran sisälle yöksi nukkumaan, vaikka haluaisi olla ulkona, mutta kun en voi valvoa sieltä. Viime yönä kävi sitten 4 kertaa hädällä, kun kohtu painaa.

Aamuleipä ei maistunut, mutta luut meni,… kuitenkin tänään katseltiin ruokaa jo vähän aikaa ennenkuin sen kimppuun hyökättiin… olo näyttäisi muutenkin olevan hieman tukalampi. Hiljaa hyvä tulee… Lämmöt; klo 8.00- 37.85, klo 11.30- 38.15, 20.00-38.15.

28.9.11 (58 päivä)

”Mä olen nyt aloittanut sit pentupesän tekemisen ihan todella. Viime yönä kävin neljä kertaa tekemässä sitä, mamma sanoi, että pari kertaa puolentunnin ajan. Mamma sanoi, että voin kyl tehdä pesää, koska se edistää synnytystä -mitähän se silläkin tarkoitti, kyllä mulla on muut motiivit siihen pesän tekoon :surprise: Aamun mä sit lepäilinkin kuistilla, et jaksan taas ensiyönä kaivaa, silloin kun kukaan ei häiritse niinkuin päivällä.

Mamma sanoi, että saan luita vähän vähempi nyt… mä jo pelkäsin, että jään ilman ruokaa, mutta kyllä mä sit sainkin kuitenkin ruokaa -meinaa vaan röyhtäyttää ja  närästää se, silti haluan vielä syödä sitä.

Lämmöt; 8.00 -38.45, 12.00-37.74, 20.00 38.40

29.9.11  (59 päivä)

”Mulla on melko tukala olo ja mamma valittaa, että sitä väsyttää… ihan niinkuin mua ei sit väsyttäis. Viime yönäkin piti käydä neljä kertaa ulkona hädällä, kun nuo kaverit painaa. En edes pysty itseäni putsaamaan, kun masu on edessä -aina alkaa yökkäyttään se homma.”

Lämmöt; 8.00-38.14, 12.00-37.59, 20.00-38.40

30.9.11 (60 päivä)

Yö taas hönnätty ulkona pikku hädällä… varpaat on erittäin puhtaat, kun Pisara on nuollut niitä useaan otteeseen yön aikana. Ruoka menee helposti 🙂 Niinkuin huomaatte on päivän alin lämpö alkanut hiipua hiljalleen alaspäin. Tämä kertoo siitä, että synnytys lähenee kuitenkin. Eilen tuli ns. limatulppa ja muutenkin näkyy valuttelevan ja sekin kertoo, että synnytys lähenee 🙂

Tänään kaivellut useita kertoja sekä isolla hädällä käynyt monta kertaa… jokohan olis tyhjentämistä :surprise: no aika näyttää… muutenkin hieman rauhattomampi ja läähättää todella kovasti, istuksii paljon ja -niin ja maitoa näkyvissä 😀 Jospa huomenna päästäis starttaileen jo synnytyksen alkua -saas nähdä 🙂

Lämmöt; 8.00-38.18, 11.40-38.64, 16.34-38.02, 20.00-38.18

1.10.11 (61 päivä)

Nyt kun katson noita lämpöjä niin alan uskoa, että synnytys menee melko varmasti ainakin maanantaille. Viime yö on tehty pesää ahkeraan ulkona ja nyt aamusta tyttö söi ja alkoi nukkua.

Pisaran pesä (kuva otettu ikkunan läpi). Kuvaa napsauttamalla pääset katsomaan videon pätkän pesänteosta 🙂  ;

Lämmöt; 6.50-37.65, 12.00- 37.90, 14.00-38,20

Pedannut aamusta puolikymmenestä lähtien ulkona. Otin sisälle n. kahden aikoihin ja pestiin masu ja nenu ja takapää. Kulki kana suussa vinkuen jonkun aikaa. Nyt istuu uunin kulmalla ja läähättää, yrittää mennä maate, mutta ei pysty. Haukottelee, eli stressaa… lieneekö avautumista 😉

Klo 18.43. Avautumisvaihe kestää 6-36 tuntia, että saattaa hyvinkin odotuttaa. Nyt on pedattu pentulaatikkokin useaan kertaan. Kulkee edes takaisin ja itkee tai istuu, mutta ie pysty olemaan maate. Tyhjennys tehty. Ruoka ei maistu. Nyt niitä peukkuja ja varpaita pystyyn, että kaikki menee tooosi hyvin! Kiitos kaikille tsemppaajille, jospa odotus olisi kohta ohi ja nyt sit alkaa tämänkin naisen puntit tutisemaan… joko, joko ja meneehän kaikki hyvin…

3.10.2011 Pennut syntyivät eilen 2.10.2011

Anteeksi, etten pystynyt pitämään teitä ajantasalla. Pisaran masussa oli se 9 pentua, joista kolme urosta oli kuollut. Ensin syntyi elävä tyttö. Pentujen väli alkoi venyä tosi pitkäksi ja aloin jo hieman huolestua, kun meillä on tehty pennut sillai… plop, plop, plop. Päätin kuitenkin katsoa vielä. Syntyi kuollut poika. Taas oli seuraava pentujen väli todella pitkä. Pisara joutui tekemään kovasti töitä, koska pentuhan ei asiaa auttanut, kun oli myös kuollut uros. Soitin klinikalle, että tulisimme tarkkiin ja lähdimmekin Äänekoskelle. Matkalla syntyi yksi elävä tyttö 🙂

Ell röntgen kuvasi Pisaran ja siellä näkyi vielä viisi pentua. Ell lattialle syntyi vielä kaksi tyttöä ja taas jumitettiin… eläinlääkäri oli jo sitä mieltä, että jos ei kohta ala syntyä, niin hän leikkaa ne kaksi, mutta antoi kuitenkin oksitosiinia alhaisen annoksen. Lähdimme kävelylle ja kävimme lähimetsässä, jossa Pisara petasi montun pennuille. Niin se Pisara sitten synnytti taas kuolleen pojan joka piti viivettä taas pentujen välillä, mutta yksi elävä tyttö tulikin sitten jo nopeammin.

Kuolleet pennut siis hidastuttivat synnytyksen kulkua. Eläinlääkäri oli sitä mieltä, että Pisara oli oikea supersynnyttäjä, koska synnytti pennut itse, todella pienellä avulla ja että jos jatkossakin voisi kuulemma synnyttää hyvin. Sanoi, että joskus vain pentuja kuolee ja useimmiten joudutaan sitten leikkamaan niiden kuolleiden vuoksi. Olen todella iloinen, ettei tarvinnut leikata ja ylpeä Pisarasta joka hoito homman kotiin vahvoilla lihaksillaan ja hyvillä vaistoillaan. Ja olen eläinlääkärin kanssa samaa mieltä myös siitä, että Pisara on todella hyvä äiti. Hän hoitaa pennut tehokkaasti ja huolellisesti… imettää ja terniä on tullut hyvin. Vaikka poikien menetys tuntui haikealta, niin ymmärrän, että luonto oli tehnyt ratkaisunsa ja nyt vain toivon, että jatkossa sujuisi hyvin 🙂

Kiitos kaikille tsemppauksista ja hengessä mukana elämisestä, se on tuntunut tosi hyvältä. Nyt odotamme innolla pentujen kasvua ja että millaisia luonteenpiirteitä naperoille kehittyy 🙂 Tällä hetkellä pentue on todella tasainen ja mukavan oloinen!

Kuvia laitan fotoboxiin K-pentujen kansioon ja kuulumisille perustan oman sivuston. Nyt sanon tälle tiineyspäiväkirja kohdalle heipat, niin ei tarvitse kaikkien larata ”miljuunaa” sivua alaspäin nähdäkseen mitä pennuille kuuluu 🙂